Lempeät valokuvat ja läheiset voimavarana
Sairastin rintasyövän 13 vuotta sitten. Oman sairauteni jälkeen halusin auttaa muita samankaltaisessa tilanteessa olevia, sillä koin saaneeni itse valtavan paljon tukea ja apua hoitoprosessini aikana. Hoitojeni loppuvaiheessa kävin tukihenkilökoulutuksen, ja siitä lähtien olen toiminut vertaistukena syöpään sairastuneille sekä tukihenkilönä saattohoidossa. Vuosien aikana olen saanut kohdata monia ihmisiä erilaisissa elämäntilanteissa ja nähdä, miten monin tavoin ihmiset löytävät voimaa vaikeiden vaiheiden keskellä.
Tukihenkilönä olen huomannut, että voimavarat ovat hyvin yksilöllisiä. Se, mikä auttaa yhtä, ei välttämättä tunnu merkitykselliseltä toiselle. Jollekin voimavara on musiikki, joka antaa luvan tuntea ja käsitellä vaikeitakin tunteita. Toinen löytää rauhan luonnosta, metsän poluilta tai järven rannalta. Kolmannelle liikunta tuo iloa ja energiaa hankaliin hetkiin. Monelle tärkeä voimavara on myös työssä käyminen. Työ tuo päiviin tuttuja rutiineja, mahdollisuuden kohdata muita ihmisiä. Moni niin omaisista että sairastuneista kertoo, että on tärkeää saada ajatukset hetkeksi pois sairaudesta ja tehdä itselleen tärkeitä asioita.
Oikeita tai vääriä tapoja ei ole – tärkeintä on löytää se oma asia, joka auttaa jaksamaan ja kantaa eteenpäin.
Omalla kohdallani yksi merkittävimmistä voimavaroista löytyi valokuvauksesta. Hoitojen aikana ystäväni teki minusta valokuvauksen lopputyötään. Kuvattavana oleminen tuntui aluksi jännittävältä, mutta siitä muodostui minulle tärkeä tapa käsitellä sairautta ja niitä muutoksia, joita hoidot kehossa aiheuttivat. Kuvien kautta pystyin katsomaan itseäni uudella tavalla ja hyväksymään sen, mitä olin käymässä läpi. Valokuvista jäi myös konkreettinen muisto matkasta, jonka kuljin sairauden kanssa.
Minulle valtavan tärkeä voimavara olivat myös läheiset, sukulaiset ja ystävät. He eivät jääneet sairauden ulkopuolelle, vaan pääsivät mukaan yhteiseen prosessiin. Valokuvaprojekti teki kokemukseni näkyväksi myös heille. Hoitojen päättymistä juhlistimme yhdessä “ohi on” -juhlilla, joissa katselimme valokuvaprojektin kuvia ja kuvasimme yhdessä uusia valokuvia. Myöhemmin järjestimme vielä “olen terve” -juhlat. Nuo hetket eivät poistaneet sairauden kokemusta, mutta ne antoivat mahdollisuuden pysähtyä, jakaa yhteisiä muistoja, kiittää rinnalla kulkeneita ihmisiä ja katsoa eteenpäin.
Kesä on monelle aikaa hengähtää ja kerätä voimia. Ehkä juuri nyt on hyvä hetki pysähtyä miettimään, mistä sinä saat energiaa ja iloa.
Voimavarat eivät aina löydy suurista asioista, ne on ehkä jo lähelläsi – riittää kun voimistat niitä. Minulle ne löytyivät lempeistä valokuvista, sukulaisista ja ystävistä, jotka kulkivat rinnalla koko matkan ajan.
Toivotan kaikille voimaa, valoa ja lempeitä kesäpäiviä.
Salla Rossi
