Voisitko juuri sinä olla yksi meistä?

Kolme ja puoli vuotta sitten oli harmaa syksy, mutta mieleni oli avoin ja toiveikas. Minut oli valittu saattohoidon tukihenkilöksi. Meillä oli aivan ihana koulutus, jossa saimme arvokasta tietoa evääksi ensimmäiseen sairaalakäyntiin.

Etukäteen mietin, itkenkö kuin vesiputous, kun menen tapaamaan kuolevaa, osaanko olla läsnä ja kuunnella oikein, osaanko olla ihminen ihmiselle.

Jos minä osasin, niin osaat myös sinä.

 Välillä tulee itku, välillä yhdessä potilaan kanssa nauretaan. Usein ei puhuta sairaudesta mitään, vaan elämästä. Siitä kaikesta ihanasta mitä on ollut. Välillä ollaan vaan hiljaa ja pidetään kädestä kiinni.

Toivon, että jokainen saattohoito-osastolla oleva on saanut elää hyvän elämän ja lähtee niin, että on saanut rauhan itsensä kanssa.

Ethän pelkää sanaa syöpä, se on vain sana, sairaus muiden joukossa. Paikalla vuoteessa on ihminen ja hänen koko elämänkaarensa.

Niin totta kuin se onkin, niin jokainen meistä lähtee täältä kukin omalla tavallaan. Jos elämäni viime metreillä vierelläni ei ole omaisia, niin toivon että on edes joku, jonka katseesta ja käden lämmöstä tiedän, että hän on läsnä juuri minulle.

Osastolla on rauhallinen tunnelma ja hoitajat ovat aivan ihania, heidän työtään todella arvostan. Poissa on kiire ja hälinä, on vain nyt ja tämä hetki.

Tämän kevään olen paikalla Karhulan sairaalan Villa Meri saattohoito-osastolla Läheiskahvien muodossa joka keskiviikko klo: 17-19. Olen siellä siksi, että jokainen, jonka omainen on osastolla hoidossa, voi tulla tee- tai kahvikupposen äärelle keskustelemaan kanssani. Aina ei tarvitse jutellakaan, joskus hiljaisuus ja asian äärelle rauhoittuminenkin tekee hyvää.

Samaan aikaan meillä on toinen tukihenkilö keskustelemassa potilaiden kanssa.

Arvostamalla kuolemaa, arvostan elämää vielä enemmän ja ihan niitä pieniä asioita, joita ei aina edes huomaa.

Saan vapaaehtoistyöstä voimaa arkeeni. Minä olen elossa ja teen juuri niitä asioita, jotka tekevät minut iloiseksi.

Voisitko juuri sinä olla yksi meistä?

Olet äärimmäisen tervetullut vapaaehtoiseksi joukkoomme!