Vierellä kulkien: Miesten juttu- ryhmästä voimaa jaksamiseen

Sairastuin eturauhassyöpään 8 vuotta sitten. Diagnoosin kuuleminen toki hätkäytti, mutta asiat asiana. Tauteja on ollut muitakin, joten niiden kanssa on opittu elämään kun muuta vaihtoehtoa ei ole. Varsinainen syöpä löytyi ns. sivulöydöksenä, mutta vaikka elettiin kesälomakautta, pääsin nopeasti Brakyhoitoon Kuopioon. Hoidossa laitettiin 75 säteilevää hippusta eturauhaseen. Siinä oli minun hoitoni jonka avulla tauti on pysynyt poissa.

Vaimon vinkistä lähdin käymään Kymenlaakson Syöpäyhdistyksen järjestämässä miesten keskusteluryhmässä. Ja sinne jämähdin! Ensimmäisellä kerralla tosin säikähdin, että ryhmässä on mukana myös nainen, joka kuitenkin esittäytyi ryhmän vetäjäksi. Ryhmä on antanut minulle paljon. Tuntuu, että jos omalla tarinallani annan ryhmään osasen, tuon sieltä parikymmentä mukanani. Välillä koen, että olen päässyt helpolla syöpäni kanssa, muut sairaudet vaivaavat enemmän, mutta ryhmässä monella on ollut syövän kanssa paljon hankalampaa. Ryhmän henki on vallan mainio, aina puhutaan asiaa, välillä nauraen ja välillä itkien. Silloin tällöin kaverin kunniaksi on pidetty hiljainen hetki, onneksi aika harvoin kuitenkin. Ryhmässä miehillä on erilaisia syöpiä ja kokemuksista kuuleminen ja keskusteleminen tuo itselle voimaa jaksaa.

Kohta koittaa ryhmissä kesätauko. Syksyn tullen sitten jo odottaa kuukauden toista maanantaita, jotta pääsee tapaamaan kohtalokavereita. Ensimmäiseksi aina lasketaan, että vanhat kaverit ovat kasassa ja uudet tulokkaat toivotetaan tervetulleiksi.