Peräsuolisyöpä, avannekokemus ja seksuaalisuus
Olen ollut pitkässä parisuhteessa, rakkausavioliitossa, nyt yli 32 vuotta. Meillä on ollut suhteellisen aktiivinen elämä, myös sängyssä. Minä näen unia seksistä, jos en ole saanut viikkoon hellyyttä ja lähellä oloa. Asia sitten korjataan pian, mieheni harvemmin kieltäytyy. Minä olen ollut välillä haluttomampikin, mutta olen pitänyt seksuaalisuutta aina suhteemme liimana. Siinä välillä naureskellaankin, ollaan vain lähellä toista ja välillä ollaan toisessa kiinni.
Sairastuin yllättäen peräsuolisyöpään, ja mieheni sanoi itkien, että me selviämme tästä yhdessä. Se on ollut yksi toipumiseni tärkeimmistä lauseista; ”tuli mitä tuli, yhdessä selvitään”. En vaipunut sen suhteen epätoivoon, että mieheni jättäisi minut. Ei siitä edes pientä ajatustakaan. Syöpä leikattiin pois ja sain avanteen, ”paskapussin”, vyötärölle. Tiesimme, että se on väliaikainen. Ei se estänyt lähestymästä toista fyysisesti. Tuli raskaat hoidot eikä pussi tahtonut pysyä paikoillaan. Lisäksi limakalvot olivat rikki avannepussin teippien alla sekä alapäässä. Ei siinä seksiä ja seksuaalisuutta oikein halunnut ajatella. Inhosin itseäni ja kroppaani, joka oli pettänyt minut.
Olin monia vuosia, yhteisillä ulkomaan matkoillamme tai yksin matkatessa työporukan kanssa, ostanut seksikaupoista erilaisia seksivaatteita ilahduttaakseni miestäni ja itseäni uusilla hepeneillä. Ostin erilaisia ja erivärisiä korsetteja, verkkovaatteita ym. hauskaa settiä. Olin käyttänyt niitä lomillamme ja välillä kotonakin. Minua itseäni ällötti seksi avannepussin kanssa, se roikkui ja heilui. Halusin nopeita panoja enkä nauttinut oikeastaan paljoakaan, eikä se tukiliivikään vyötäröllä halukkuutta lisännyt. Limakalvoille käytin liukasteita ja kerroin heti miehelleni kivuista, jos niitä tuli seksin aikana. Otin pian käyttöön seksihepeneeni ja vaikka hoidot olivat todella rankat ja tilanne vakavakin, välillä jopa kuolemanvakava, koin itseni seksikkääksi ja haluttavaksi. Välillä riitti pelkkä läheisyys ja vierellä olo.
Avanne poistettiin ja sain vakavan vatsakalvon tulehduksen. Vatsassa oli iso haava ja hakaset, mutta olin kuitenkin onnellinen avannepussin poistumisesta vartalostani. Ulosteenkarkailu / LARS-syndrooma tuli tilalle. Suoli alkoi toimia miten sattuu enkä pystynyt pidättämään ja juoksin usein vessaan. Eipä siinä seksi ja seksuaalisuus olleet mielessä. Sain lääkkeitä ja vesiperäruiskehuuhtelut käyttööni ja pystyin hetken hallitsemaan kroppani toimintaa. Seksiä harrastettiin tyhjennysten ja lääkkeiden käytön jälkeen ja varautuen siihen, että vessaan lähtö saattoi tulla minulle kesken kaiken. Käytimme isoa vaippaa sängyssä siltä varalta, ettei sänkyyn tule isoa vahinkoa. Mieheni jaksoi taas ottaa uuden tavan toimia, olimme luovia yhdessä. Eikä se aina ollut seksiäkään, läheisyyttä tarvittiin molemmat.
Tänä vuonna syövästäni tulee neljä vuotta. Ulosteenkarkailuvaiva jäi pitkäaikaiseksi vaivakseni. Pääsin eläkkeelle sen vuoksi, ja seksiä harrastamme edelleen ”sopivissa väleissä”. Öisin käytän vaippaa, joka ei todellakaan ole mikään seksuaalinen pukine, mutta edelleen seksivaatteet piristävät arkeamme silloin tällöin. Yhteinen huumori, suuri rakkaus toista kohtaan, avoimuus, puhuminen tunteista niiden oikeilla nimillä, peloista, kuolemasta ja se, että ”selviämme yhdessä” ovat parisuhteemme perusta. Silloin tällöin seksiä, se on liimana välillämme.
Jos näen unta seksistä, asia hoituu kertomalla siitä miehelleni. Se hoidetaan vaikka saunassa ja liukasteet helpottavat kuivuneita keski-ikäisen naisen paikkoja. Näin se on molemmille helpompaa, kun liukuu hyvin.
Miten olisin selvinnyt ilman tätä aitoa rakkautta ja läheisyyttä syöpäni ja ulosteenkarkailun kanssa? En mitenkään.
”Mummeli”