Arvokas vertaistuki – Maaritin tarina

Olin Kymenlaakson keskussairaalassa rintasyöpäleikkauksessa 1.6.2018. Päivälleen 37 vuotta aiemmin oli syntynyt esikoiseni Teemu tuossa samassa sairaalassa. Katselin ikkunoista samaa kaunista näkymää. Tunnelma vain oli kauhistuttavan erilainen. Lapsen synnyttyä maito alkoi nousta rintoihin ja imetin ensimmäistä kertaa. Leikkauksen jälkeen rintaani sattui ja mieleni oli musta. Halusin vain olla yksin.

Muutaman sermin takaa samasta huoneesta kuului silloin kysymys: ” Kumpi tissi?” Jatkoa seurasi: ” Oikea vai vasen?” Lienen vastannut sillä seuraava kysymys oli: ” Osa- vai kokopoisto? Mie sanoin sille lääkärille, että otetaan vaan kokonaan, ei sillä kumminkaan enää mitään tee.” Emme nähneet toisiamme koko päivänä, sillä välissämme oli potilas, joka odotti sappileikkaukseen pääsyä. Hänen ympärillään oli sermit. Ne eivät kuitenkaan estäneet meitä kahta rintasyöpäpotilasta tutustumasta toisiimme. Pian olimme jo Facebook -kavereitakin.

Kun seuraavana aamuna päätimme lähteä yhdessä ”piknikille” sairaalan kanttiiniin, nauroimme yhdessä toistemme ulkonäölle: molemmilla oli hiestä päätä pitkin liimautuneet hiukset, jalassa ylisuuret sukat tungettuina tohveleihin, oksennuksenvihreä aamutakki ja toisessa kädessä tippateline pusseineen. Toisessa kädessä oli valkoinen muovikassi, jossa kannoimme meistä tihkuvia nesteitä. Olimme kuin Kassi-Almat. En olisi ikinä uskonut voivani löytää mitään huvittavaa kipujen keskellä rintaleikkausta seuranneena päivänä. Olinhan juuri itkenyt kohtaloani ja yksinäisyyttä sen keskellä. Ymmärsin myöhemmin miten onnekas olin, että samaan huoneeseen osui kohtalotoveri, jonka kanssa vertailla tunteita ja juuri koettua. Olen niitä ihmisiä, jotka eivät edes pahoissa paikoissa ole tottuneet apua pyytämään, minä olen selviytyjä. Niin ajattelin nytkin, mutta kun tämä kohtalotoveri oli suunsa avannut, tajusin miten paljon se minua auttoi.

Jälkikäteen ajatellen olisin varmaankin kaivannut vertaistukea itse ensimmäisen kerran heti sen jälkeen kun olin saanut diagnoosin. Minulla ei ollut lähipiirissä ketään muuta rintasyöpää tai muutakaan syöpää sairastanutta. Odottavan aika on pitkä, ei riitä että käteen annetaan tietopaketti luettavaksi. Olisi ollut ihanaa, jos joku olisi ollut heti vieressä kertomassa, mitä tapahtuu ja mitä on odotettavissa. Leikkaukseen valmistautuminen, sen pahimman vaihtoehdon, kuoleman mahdollisuuden pyörittely mielessä, se kaikki olisi ollut ehkä hivenen helpompaa. Tieto ei tässä tilanteessa olisi lisännyt tuskaa eikä empatiaa saa koskaan liikaa.

Leikkauksen jälkeen alkoi toinen odotuksen aika, ennen kuin hoidot alkoivat. Minulle selvisi jo heräämössä, että rintasyöpäni oli aggressiivista laatua ja että kainaloni oli jouduttu tyhjentämään, siellä oli ollut metastaasi. Tämä tarkoitti myös sitä, että tulisin saamaan sytostaattihoidot. Kaikilla meillä on mielessä varmasti kuva kaljupäisestä, surkean näköisestä syöpäpotilaasta. Minä en joutunut menemään ensimmäiseen sytostaattihoitoon yksin, kohtalotoveri leikkauspäivältä joutui käymään läpi saman. Meillä oli tuki toisistamme sekä istuessamme vierekkäin sytostaattihuoneessa että voidessamme huonosti kotisohvilla. Meistä molemmista olisi ollut kiva kuulla ennen hoitoja, miltä ne tuntuvat ja kuinka kauan kurjuutta kestää. Se kesti sen minkä kesti ja oli ihan kamalaa, mutta siitä myös toipui. Esilääkitys vei yöunet ja teki muutenkin rauhattomaksi, sytostaatista saattoi saada allergisen reaktion, kotiin pääsi oksentamatta, mutta seuraava päivä vei jalat alta. Pariin päivään mikään ei maistunut tai maistui saippualta, päätä ja luita särki ja sitä rataa… Oleellista olisi ollut kuulla toiselta, saman kokeneelta, että parin päivän kuluttua jo helpottaa vaikkakin sama ruljanssi on vielä muutaman kerran edessä.

Minulla on viisivuotistarkastus kohta käsillä. Tähän väliin sairastin myös melanooman, joka havaittiin sattumalta diabeteksen vuositarkastuksen yhteydessä. Hoidoksi riitti leikkaus. Koen olleeni onnekas. Sain avun ajoissa, olen saanut hyvää hoitoa ja minulla on ollut vertaistukea. Olen nyt valmis tukemaan muita.